Ulkonäkö
Bedlingtoninterrieri on tyylikäs, notkea ja lihaksikas koira, jonka ilme on levossa lempeä ja ystävällinen. Bedlingtonissa huomattavaa on sen kyky laukata tehokkaasti: tämä näkyy sekä rakenteen ja mittasuhteiden vinttikoiramaisuutena että esimerkiksi pitkinä tassuina ja syvänä rintakehänä. Koiran tulee olla kevyt ja sopusuhtainen, eikä se saa vaikuttaa seisoessaankaan raskaalta. Rodunomaiset liikkeet ovat hitaassa liikkeessä melko sipsuttavat, kevyet ja joustavat ja täydessä vauhdissa hieman rullaavat. Rodulle tyypillisen selän kaarevan linjan tulee säilyä paitsi koiran seistessä myös liikkeessä.
Bedlingtonin varsin pitkän pään laella kasvaa tuuhea silkkinen, vaalea tupsu ja korviin jätetään korvatupsut. Myös jaloissa karva on rungon turkkia pidempää ja vaaleampaa. Turkki on kihartuvaa ja pehmeää lukuunottamatta turkin seassa kasvavaa karkeampaa tukikarvaa, jota tulisi olla noin kolmannes turkista. Väri vaihtelee lähes valkoisesta tummaan harmaaseen tai ruskeaan. Värin tulee olla mahdollisimman tumma, erityisesti koiran kyljissä. Hyväksyttyjä värejä ovat sininen, maksan- tai hiekanvärinen, tan-merkein tai ilman. Sinisillä koirilla kirsu on musta, maksan- ja hiekanvärisillä ruskea.
Säkäkorkeus on noin 41 cm, mutta pienet poikkeamat sallittuja – nartuilla alaspäin ja uroksilla ylöspäin. Bedlingtonin ihannepaino on 8–11 kg.
Ominaisuudet
Bedlingtoninterrierin historia monipuolisena käyttökoirana näkyy myös nykypäivän bedlingtonissa: se nauttii aktiivisesta elämästä ja sopii hyvin myös harrastuskoiraksi esimerkiksi agilityyn, viehejuoksuun tai jäljestykseen. Se sopii monenlaisiin perheisiin ja olosuhteisiin: maalle ja kaupunkiin, kerrostaloon ja omakotitaloon, lapsiperheeseen, nuorelle ensimmäiseksi omaksi koiraksi ja vanhukselle kumppaniksi.
Bedlingtonista ei irtoa karvaa, mutta turkki vaatii trimmauksen noin puolentoista kuukauden välein. Perusteellinen harjaus ja kampaus on tarpeen viikoittain. Likainen turkki takkuuntuu puhdasta turkkia helpommin, joten pesu myös trimmausten välillä saattaa olla tarpeen. Toimintaa vaativissa tilanteissa bedlington tekee ratkaisunsa hetken harkinnan jälkeen – se ei ryntää tilanteisiin suin päin. Kumppanina bedlington on ihanteellinen; kuuliainen, suojeleva ja kätevän kokoinen. Se tulee toimeen myös vähemmällä liikunnalla, mutta jaksaa runsaampaakin ulkoilua ja on mitä erinomaisin kaveri juoksulenkille. Huomioitavaa on, että bedlingtonin on saatava juosta vapaana vähintään viikoittain.
Luonne
Bedlington on hyväntuulinen, hellä ja omanarvontuntoinen, eikä se saa olla arka tai hermostunut. Levossa se on lempeä, mutta ärsyyntyneenä täynnä rohkeutta. Bedlington ihailee omistajiaan ja on herkkä, mutta saattaa olla myös omapäinen ja kateellinen. Lempeää käyttäytymistä ja unista ilmettä ei tule tulkita ujoudeksi tai temperamentin puuttumiseksi, sillä pehmeän ulkokuoren alla bedlington on ihka aito, periksi antamaton terrieri. Valtaosalla bedlingtoneista saalistusvietti on säilynyt. Varsinaista miellyttämishalua niillä ei ole, mutta ne oppivat asioita nopeasti ja nauttivat yhdessä tekemisestä, kunhan koiraa oppii motivoimaan niin, että tekeminen pysyy mielenkiintoisena ja hauskana.
Terveys
Bedlingtoninterrieri on pääosin varsin terve rotu. PEVISA:an eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan se kuuluu silmäsairauksien ja kuparitoksikoosigeenin osalta. Nykyään lähes kaikille syntyneille pennuille tehdään COMMD1-geenitesti, josta käy ilmi, kantaako koira kuparitoksikoosigeeniä. Kantaja on terve koira, joka periyttää geeniä jälkeläisilleen. Jokainen jalostukseen käytettävä koira on testattava, eikä kahta kantajaa saa risteyttää keskenään, jotta sairaita pentuja ei synny. Sairaita koiria ei saa käyttää jalostukseen. Sairautena kuparitoksikoosi on Suomesta lähes hävinnyt geenitestauksen ansiosta. COMMD1 ei kuitenkaan ole ainoa kuparitoksikoosia ja hepatiittia aiheuttava mutaatio bedlingtoninterriereillä, joten on tärkeää, että kasvattajat valikoivat jalostuskoiriaan myös muulla kuin COMMD1-testin tai kytkentäanalyysin perusteella.
Silmäsairauksia, esimerkiksi kaihi, distichiasis ja puutteellinen kyynelkanavan aukko, rodussa esiintyy jonkin verran. Pentujen vanhemmilla tulee olla voimassa oleva silmätarkastuslausunto, eikä perinnöllistä kaihia sairastavaa koiraa saa käyttää jalostukseen. Luusto- ja niveltutkimuksia teetetään bedlingtoninterriereille vielä vähän, mutta tähän asti saadut tulokset ovat olleet pääosin hyviä. Pieni populaatiokoko ja jalostuspohja altistavat rodun geneettisen vaihtelun vähäisyydelle, jolloin vaarana on esimerkiksi autoimmuunisaurauksien määrän lisääntyminen.