Rodun historia
Bedlingtoninterrieri on yksi vanhimmista terrieriroduista. Se polveutuu Iso-Britannian Northumberlandissa, Coquet-laaksossa ja Rothburyn metsämailla 1700-luvulla eläneistä, terrierityyppisistä koirista. Ne olivat erityisesti alueen kaivostyöläisten suosiossa rottien ja muiden tuhoeläinten hävittäjinä. Bedlingtoninterrierin vaiheista on monta teoriaa. Perimätiedon mukaan matalajalkaisesta koiratyypistä kehittyi Dandie Dinmontin terrieri, pitkäjalkaisesta rothburynterrieristä puolestaan bedlingtoninterrieri. Ensimmäinen virallinen bedlingtoninterrieri oli vuonna 1825 syntynyt Young Piper, jonka kasvattaja oli Bedlingtonissa asunut Joseph Ainsley.
Bedlingtoninterrieristä haluttiin kehittää mahdollisimman monipuolinen köyhän miehen käyttökoira. Se kelpasikin moneen tehtävään: rotantappajaksi, nopeaksi ja pelottomaksi metsästäjäksi niin aukioilla kuin luolassakin sekä raivokkaaksi taistelijaksi raakoihin koira- ja mäyrätappeluihin, jotka aikanaan olivat suosittu ajanviete. Bedlingtonin sanottiinkin olevan paikallisista terriereistä kylmäverisin, eikä se pelännyt pahintakaan vastustajaa. Sittemmin vaatimukset vähitellen muuttuivat, ja bedlingtonia alettiin jalostaa salonkikelpoisemmaksi. Koiranäyttelyiden suosio kasvoi, ja Englannin ensimmäinen bedlingtoninterrierikerho perustettiin vuonna 1869. Vanhin toimiva yhdistys on The National Bedlington Terrier Club, joka on perustettu vuonna 1898.
Bedlingtonit Suomessa
Suomalaisissa näyttelyissä bedlingtoneja nähtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1907. Kyseessä olivat Skotlannin tuonnit uros Lord ja nartut Leddy ja Flora. Lord ja Leddy saivat vuonna 1908 pentueen, josta rekisteröitiin ainakin yksi narttu. Kanta hävisi kuitenkin ensimmäisen maailmansodan aikana. Vuonna 1925 bedlingtoneja esiintyi jälleen näyttelyissä. Koirat olivat niinikään Britannian tuonteja: uros Yorkshire Lad ja narttu Susie. Tämäkään kanta ei säilynyt, vaikka koirat saivatkin pentuja. Pysyvä suomalainen kanta sai alkunsa vasta vuoden 1956 Tanskan tuonnista. Margot Nystedt tuotti Jalnas Furstinnan Bae Bae -nimisen nartun. Seuraavana vuonna Rea Hannula tuotti Tanskasta nartun Blue-Light. Bedlingtoneja tuotettiin 1960 -luvulla myös Englannista, Ruotsista ja Hollannista. Alkuaikojen merkittävimmäksi kasvattajaksi nykypäivän bedlingtonien kannalta on osoittautunut Rea Hannula Peggen-kenneleineen.
Rodun rekisteröintimäärät kohosivat tasaisesti ollen korkeimmillaan 82 koiraa vuonna 1969. 70-luvulla rekisteröitiin keskimäärin 50 koiraa ja 80-luvulla 20 koiraa vuosittain. 90-luvulla vuosittaisten rekisteröintien määrä oli keskimäärin 14 koiraa. Vuonna 2000 - 2005 rekisteröitiin vuosittain keskimäärin 23 koiraa.